Seuraavakin osa on jo kuvattu sekä kirjoitettu, mutta saan sen julkaistua aikaisintaan sunnuntaina, ku meen perjantaina kotiin viikonlopuksi, enkä jaksa raahata kannettavaa mukana.

Mutta, nyt osaan

****

****

****

Ryo Amori, hieman erikoinen poika, joka ei välitä, mitä muut lapset hänestä ajattelevat ja on aina menossa.

Ryo vietti päivät äitinsä kanssa kotona silloin, kun ei ollut esikoulussa. Izumi pääsi töistä myöhään iltaisin, hän ei ollut vielä saanut kaipaamaansa ylennystä. Yuri kulutti päivänsä maalaamalla ja opettelemalla tarvittavia asioita töihin.

Izumi piti kyllä siitä, kun häntä oltiin vastassa töitten loputtua, mutta kello oli kuitenkin sen verran, että pojan olisi pitänyt olla kiltisti nukkumassa. Mies epäili vaimonsa uppoutuneen taas maalaukseensa ja unohtanut käskeä Ryon nukkumaan.

****

****

Izumi sai viimeinkin kaipaamansa ylennyksen ja hänen työpäivänsä alkoi ja loppui samaan aikaan kuin Ryon esikoulu. Enää pojan ei tarvinnut valvoa myöhään iltaan asti odottaen, milloin isä tulisi kotiin.

Ryo joutui sinä aamuna juoksemaan kouluun. Hän oli kyllä herännyt aikaisin, vaikkakin Izumi oli saanut kiskoa poikansa sängystä ylös. Koulubussi oli ajanut Amorien talon ohi, eikä perheellä ollut vielä autoa, millä vanhemmat olisivat voineet pojan kuskata.

Yksin ollessaan Yuri sai puhelun Satsukilta, jolla oli vapaapäivä ja hän kutsui nuoren ystävänsä luokseen kahville. Mustahiuksinen ei koskaan kieltäytynyt kahvista, ellei hänellä ollut siihen pätevää syytä. Eikä hän kieltäytynyt nytkään. Yuri lupasi tulla ystävänsä luokse saman tien ja lähti taapertamaan Satsukin talolle ison mahansa kanssa.

****

Illalla, kun koko perhe oli selviytynyt ruokapöydän ääreen, sai Yuri saarnata pojalleen pöytätavoista.

”Ruokasi ei karkaa minnekään, joten sinun ei tarvitse käyttää kättä apuna. Syö ihan rauhassa, ei tarvitse tunkea ruokaa suun täydeltä niin, että muistutat hamsteria. Izumi, sano sinäkin jotain”.

”…”

Pian puheenaihe kääntyi kuitenkin kuluneeseen päivään ja Yuri kertoi, mistä kaikesta hän oli jutellut Satsukin kanssa. Izumi nyökkäili koko ajan, vaikkei häntä pahemmin kiinnostanut naisten jutut. Ryo ei näyttänyt edes kuuntelevan, poika oli niin keskittynyt ruokaansa.

Ryon mentyä jo nukkumaan, tunsi Yuri tutun tunteen mahassaan. Toinen lapsi oli päättänyt tulla maailmaan.

****

****

”Hei iskä, mitä se huuto ja manailu oli viimeyönä?”

”… Näit varmasti unta…”

”Njaa… Mut mä meen nyt kouluun, moikka”

”Pidä hauskaa”.

Izumilla oli vapaapäivä ja Yuri oli kirmannut innoissaan töihin. Mies nautti muutamasta shakkipelistä auringon paistaessa taivaalla. Pian sisältä alkoi kuulua parkumista ja syvään huokaisten brunette siirsi nappulat suojaan ja riensi sisälle.

Hän nosti pienen tytön, Yuikon, syliinsä ja vaihtoi vaipat, antaen tälle sen jälkeen ruokaa. Yuri oli ollut iloinen Yuikon synnyttyä. Nyt heillä oli sekä poika että tyttö. Molemmat tulisivat saamaan saman verran huomiota.

Ryo ei ollut niinkään innostunut pikkusisaresta. Hän olisi toivonut veljeä, jonka kanssa pelata jalkapalloa ja muuta, mutta ehkä Yuikokin oppii joskus pelaamaan poikien pelejä. Pojan mieltä synkisti myös kokeessa komeileva seiska, vaikka Ryo oli ollut varma, että vähintään kasi olisi tullut.

Perheen esikoinen heitti läksyt lattialle ja käynnisti saman tien tietokoneen, eikä Izumi tajunnut sanoa mitään. Kunhan poika tekisi sen läksynsä sen päivän aikana, niin ehkei se haittaa, jos hän muutaman tunnin pelaa ennen tehtäviin paneutumista.

Izumi alkoi valmistaa sen päivän ruuan, sillä Yuri pääsisi pian töistä ja nainen olisi kuin perseeseen ammuttu karhu, jos tämä ei saisi heti ruokaa. Yuiko jokelteli kehdossaan ja Ryo kävi välillä katsomassa, mikä pikkusiskoa nauratti.

****

Illallisen jälkeen Ryo päätti kokeilla äitinsä pyynnöstä maalaamista, kunhan läksyt olisi ensin tehty. Poika oppisi hyödyllisiä taitoja ja se olisi myös hauskaa. Hän voisi ilmaista tunteitaan maalaamalla. Izumi istui sohvalla katsoen uutisia ja Yuri oli mennyt ulos.

Nainen oli saanut töistä lahjaksi piirtopöydän, jonka ääressä hän oli viettänyt jo hyvän tovin. Nyt hän voisi tuoda töitään kotiin ja jatkaa suunnittelua kotiaskareiden ohella.

****

****

Ryo oli herännyt aamulla tavallista aikaisemmin ja siirtyi Yurin hämmästykseksi suoraan maalaustelineen ääreen. Pojalle oli tullut yön aikana inspiraatio uutta maalausta varten ja hän halusi päästä toteuttamaan luomuksensa mahdollisemman pian. Izumi ja Yuri puolestaan kuluttivat aamunsa sohvalla istuen ja jutellen toisilleen.

Izumilla oli jälleen vapaapäivä ja hän jäisi Yuikon kanssa kotiin Yurin rientäessä töihin tienaamaan rahaa perheelle. Lastenhoitajan he kutsuisivat vasta sitten kun molemmilla olisi yhtä aikaa töitä ja Yuikokin olisi hieman vanhempi.

****

Izumi vietti mielellään vapaapäivänsä leikkien pienen tyttärensä kanssa. Siinä missä Ryo oli rauhallinen vauva, oli Yuiko veljensä vasta kohta. Tyttöä piti olla melkein koko ajan viihdyttämässä tai muuten koko talo täyttyisi vauvan itkusta.

Mies ei olisi uskonut kokevansa tylsiä hetkiä vapaapäivänään. Yuiko oli nukkumassa, televisiosta ei tullut mitään, eikä hän olisi voinut edes katsoa sitä. Häntä ei kiinnostanut shakin peluu eikä kirjojen lukeminen. Liikunta tympi sillä hetkellä Izumia.

****

Kolmen aikaa Yuiko aloitti huutamisensa, joka kertoi tytöllä olevan nälkä. Samaan aikaan koulubussi pysähtyi talon eteen ja Ryo juoksi sisälle heilutellen samalla paperinpalaa.

”Iskä, iskä, mä sain kympin!”

”Hienoa”.

Yurikin pääsi pian töistä ja nainen oli tullut jostain kumman syystä vanhalla autonrämällä kotiin. Izumi virnuili kysyvän näköisenä avovaimolleen, mutta ei saanut koskaan tietää ajoneuvon vaihdon syytä.

****

Illalla Izumi päätti opettaa pojalleen shakinpeluuta. Tietokoneen käyttö oli vähentynyt loistavasti, kun Ryon kiinnostus maalausta ja shakkia kohtaan kasvoi. Mutta edes pelatessa Izumi ei voinut olla huolehtimatta esikoisestaan. Ryo keikkui epäilyttävästi kirjakasan päällä.

Izumi ei voinut uskoa, miten nopeasti aika oli kulunut, kun Yuikon oli aika täyttää vuosi.

****

****

Kasvettuaan hieman isommaksi tytön piirteet muistuttivat yhä enemmän Yuria kasvon piirteitä. Myös tämän ruskeat hiukset kasvoivat nopeasti pitkiksi.

Vanhempien riemuksi Yuiko oli hieman rauhallisempi tapaus kuin Ryo. Tyttö kävi aina kiltisti nukkumaan kehtoonsa, toisin kuin Ryo, jonka oli aina hetken ajan hangoiteltava vastaan.

Yuri yritti opetella pelaamaan shakkia kunnolla, ihan vain voittaakseen Izumin siinä joku päivä. Yksin oli kuitenkin hankala harjoitella, muttei hän voinut pyytää avomiestään pelaamaankaan. Ryosta taas ei olisi vielä pelikaveriksi, poikaa kiinnosti enemmän muut asiat.

Kuten maalaaminen. Yuri ja Izumi saivat muutamaan otteeseen hämmästellä, kun heidän esikoinen seisoi monta tuntia päivässä maalaustelineen edessä loihtimassa toinen toistaan upeampia maalauksia.

****

****

”Yuri, oletko varma, että juustovoileivät ovat hyviä aamupalaksi?” Izumi kysyi nähdessään seuraavana aamuna avovaimonsa valmistaman aamiaisen.

”Näillä jaksaa paremmin”.

Yurin äitiyslomakin loppui ja perhe joutui kutsumaan jälleenkerran lastenhoitajan apuun. Yuri esitti pyynnön, että sama hoitaja tulisi, joka oli heillä viimeksikin. Yuiko katsoi lattialla uteliaana äitinsä keskustelua puhelimessa, vaikkei tyttö ymmärtänytkään, mistä Yuri puhui.

Toive toteutui ja Lemmikki Latvala asteli tuttuun tapaansa taloon. Ensimmäisenä vanha mummeli noukki pihamaalta lehden ja levitti sen eteensä lukeakseen päivän uutiset. Hän kun ei ollut kotona ehtinyt avata omaa lehteään.

Dementia taisi kuitenkin jo vaivata Yuikon hoitajaa, sillä tämä toi kaksi tuttipulloa tytölle, vaikka tämä tarvitsi vain yhden tullakseen täyteen.

****

Izumin päästyä töistä mies kävi vapauttamassa lastenhoitajan tehtävästään ja palasi takaisin ulos juttelemaan työkaverinsa kanssa, joka oli tullut käymään Amorien luona. Ryokin oli tullut kotiin samaan aikaan kuin isänsä ja nyt poika leikki siskonsa kanssa sisätiloissa.

Izumista oli mukavaa jutella pitkästä aikaa kasvotusten ystäviensä kanssa, muuallakin kuin töissä. Miehet juttelivat yli tunnin pihamaalla, vielä silloinkin, kun Yuri tuli töistä. Nainen katsoi hetken miestään kävellessään sisälle valmistamaan ruokaa.

”Mukavaa, kun kävit”, Izumi sanoi, kun hänen työkaverinsa oli aika lähteä kotiin päin.

”Kiitos kutsusta, ensi kerralla on toivottavasti enemmän aikaa”.

****

Loppu ilta sujui hieman ongelmallisesti Amorien perheessä. Izumi yritti opettaa Yuikoa puhumaan, mutta tyttö kieltäytyi yhteistyöstä isänsä kanssa. Lopulta miehen oli luovutettava, varsinkin kun Ryo tuli ilmoittamaan kylpyhuoneen suihkun vuotavan taas.

Yurikaan ei ollut erityisen pirteä työpäivänsä jälkeen ja oli muutamaan otteeseen tiuskinut miehelleen ja pojalleen. Ryo yritti pysyä poissa vanhempiensa tieltä huomattuaan näiden pinnan olevan kireällä. Hän linnoittuikin loppuillaksi omaan huoneeseen tekemään läksyjä.

Yuiko katsoi lattialta ihmeissään äitiänsä, joka nukkui illallisensa päällä.

Tytön ihmetys ei loppunut vielä silloinkaan, kun Yuri pisti Yuikon nukkumaan. Kuopus tuijotti äitinsä kasvoilla komeilevia spagetin pätkiä ja jauhelihakastiketta. Yuri itse ei näyttänyt kunnolla tajuavan naamansa olevan ruuan peitossa, niin väsynyt hän oli.

****

****

****

Elikkäs tällanen osa... Taidan nyt pistää simssin pyörimään ja lukea mantsan kokeeseen sillä aikaa ku se lataa. Mikä onkaan ihanempaa, ku se, että pelin avautuminen kestää reilu tunnin... Muttah, kommentit ovat porkkanaa.