Nonnih, julkaisen tämän vaikka päähän koskee. Tässä osassa on sitten paljon aika hyppelyitä, mutta yritän tehdä sen selvästi, milloin on isompi hyppy luvassa tai jotain :) Muutenkin tätä osaa oli ihan "hauska" tehdä, koska kuvia katoili ihan kiitettävästi. Mutta lukemaan ->
****
****
****
Aika oli kulunut humisten Amorien perheessä. Tuntui, että joka päivä oli kopio edellisestä, mitään kiinnostavaa ei ollut tapahtunut paria poikkeusta lukuun ottamatta. Muutaman vuoden kohokohdat olivat Nanamin ja Eijin kolmannen lapsen Ayumin syntymä. Tyttö muistutti hyvin paljon kaksosia, paitsi että hänellä oli tummemmat hiukset.
Toinen kohokohta oli ollut pari vuotta myöhemmin, kun tyttö nimeltä Eiko syntyi maailmaan. Nanami oli hyvin lapsi rakas, eikä Eijilläkään ollut mitään suurperhettä vastaan. Ainakin oli elämää talossa, kun vanhemmat lapset alkoivat viihtyä muualla kuin kotona.
Myös kaksoset olivat kasvaneet isoiksi tytöiksi ja aloittaneet koulun käynnin. He viihtyivät paljon yhdessä, eivätkä kovin helposti huolineet muita mukaan leikkeihin. Heillä oli omat juttunsa ja he eivät halunneet muiden kuulevan niitä.
Itse asiassa kaksosilla ei juuri ollut muita kavereita, jotka olisivat edes voineet kuulla heidän sisäpiiri juttujaan. Emiko ja Hanako olivat töykeitä muita kohtaan, mutta kotona he käyttäytyivät kuin enkelit vaaleine kiharoineen. Ainakin vanhempiensa ja isovanhempien edessä.
Perhe oli myös saanut uuden jäsenen seuraansa. Fumihikon pitkä työ oli viimein tullut päätökseen ja nyt heillä oli oma robotti hoitamassa kotiaskareita. Koska Fumihiko oli vanha ja mielikuvitukseton, niin hän nimesi luomuksensa Servottareksi.
Perheen lisäys ei suinkaan päättynyt siihen, kun Akira oli löytänyt ensimmäisen ja ainoan ystävänsä, Benion. Tytöllä oli huonot välit vanhempiinsa ja alettuaan seurustelemaan vakavasti Akiran kanssa Benio muutti pojan luokse. Eiji ja Nanami tosin eivät tienneet vielä, että heidän kellarikerroksessa asui tyttö. He vain luulivat Benion viettävän yllättävän paljon aikaa.
****
****
Nanamin arki oli hyvin tavallista. Hänet oli alennettu töistä, mutta perhe pärjäsi silti, vaikka tulot vähenivätkin. Ainoat vapaa hetkensä punapää käytti maalaamiseen, joka rauhoitti sopivasti hänen hermojaan. Yuiko ja Fumihiko auttoivat tietysti lastenhoidossa sen, minkä jaksoivat, mutta alkoivathan hekin olla jo vanhoja. Onneksi heillä oli kuitenkin Servotar apuna.
****
Yuiko hoiti vielä vanhuuden päivinäkin ahkerasti puutarhaansa, eikä huolinut auttavia käsiä ollenkaan. Fumihiko laahusteli joskus pyjama päällä pihamaalla tietämättä oikein kunnollista päämääräänsä. Dementia alkoi jo vaivata molempia.
****
****
Eräänä iltana Akira kutsui Nanamin kellarikerrokseen tärkeää asiaa varten. Benio seisoi poikaystävänsä vierellä katsoen, kun punapää laskeutui portaita alas.
”Nana, olet varmasti huomannut Benion viihtyvän meillä hyvin paljon…”, Akira aloitti ja sai äitipuoleltaan nyökkäyksen.
”No, Benion vanhemmat heittivät hänet ulos talosta jo muutamia kuukausia sitten, eikä me taidettua kertoa siitä… Taidettiin vähän pelätä sitä, mitä te sanoisitte siihen… Ja asia on nyt niin, että.. tota…”, Akira yritti änkyttää Nanamin odottaessa.
”Olen raskaana, kuten varmaan jo huomasit…”, Benio sanoi Akiran vierestä ja poika nyökkäsi vielä vahvistukseksi. Nanami tuijotti hiljaa kaksikkoa. Totta kai hän oli huomannut Benion olevan heillä jo kauan, kuin perheen jäsen. Ja oli punapää huomannut vielä senkin, että brunette oli raskaana, vaikka tyttö olikin sen hyvin piilottanut muilta.
”Olisitte voineet kertoa tästä jo hieman aikaisemmin”, Nanami sanoi moittivasti ja kaksikko naurahti nolostuneena.
”Mutta tervetuloa kuitenkin perheeseen, Benio. Akira, oletko kertonut asiasta vanhemmillesi?” Nanami kysyi pojalta.
”Ajattelin, että sinä voisit hieman vihjailla…”, Akira sanoi hymyillen.
”Ei Akira, sinun olisi hyvä kertoa itse. Ainakin äidillesi, hänelle minä en rupea vihjailemaan mitään…”, Nanamin puhe madaltui loppua kohden, mutta Akira tajusi silti pointin. Äidilleen hän voisi kertoa itse, sitten jossain vaiheessa.
”Saatte myös kantaa itse vastuunne. Voimme auttaa silloin kun pystymme, mutta on tässä meilläkin kädet täynnä. Teidän olisi hyvä löytää myös töitä hankkiaksenne hieman säästöjä. Kaikkea emme voi ostaa teille”, Nanami jatkoi ja nuoret nyökyttelivät päitään.
”Me hoidamme kyllä tehtävämme, kunhan vähän autatte. Ainakin aluksi”, Akira sanoi tyytyväisenä. Hän oli tehnyt oikean päätöksen puhuakseen ensin Nanamille, sillä punapää oli rento eikä nipottanut turhista. Jos Eijille olisi puhunut ensimmäisenä, tuloksena voisi olla huutoa ja huutoa. Parempi näin, Nanami voisi valmistella Eijiä uutiseen.
****
Nanami oli puhunut Eijin kanssa asiasta, mutta Akira sai silti kertoa uutisen vielä omasta suusta. He istuivat pöydän ääressä aikaisella aamiaisella, jonka Servotar oli tehnyt heille. Eiji oli yllättynyt uutisesta ja hieman pettynytkin siitä, ettei hänen esikoisensa ollut tullut puhumaan aikaisemmin. Mutta uutinen isoisäksi tulemiseksi sai pienen hymyn huulille.
****
Yuiko ja Fumihiko olivat joutuneet sulattelemaan uutista muutaman päivän. Lopulta Yuiko sai itsensä kasattua ja meni puhumaan lapsenlapselleen. Hän vaati Akiraa menemään vihille Benion kanssa, sillä muuten naapurit voisivat katsoa vielä enemmän kieroon heitä, kuin normaalisti. Vihille meno voisi helpottaa tilannetta. Se oli Yuikon viimeinen toive, sillä hän tunsi aikansa lähestyvän nopeasti ja Akira lupasi toteuttaa tämän toiveen, vaikka häntä hirvittikin mennä niin nuorena kihloihin Benion kanssa.
****
****
****
Emiko ja Hanako istuivat olohuoneen sohvalla pelaten samalla pleikkarilla. Alakerrasta kuului vauvan itkua ja Emiko tuhahti ärsyyntyneenä. Talossa ei ollut enää minkäänlaista rauhaa. Ja kaikenlisäksi Nanami oli jälleen raskaana.
Ihan kuin kellarista kuuluva itku, jota Akira ja Benio eivät saaneet laantumaan, ei olisi ollut jo tarpeeksi rasittavaa, ilmestyi ulkoa vielä Ayumi. Ayumi oli täysin kaksosten vastakohta, kiltti kaikille ja huomaamaton. Ja sekös ärsytti Emikoa.
Emiko ei voinut sietää Ayumia jostain syystä ja siksi kaksikko tappeli aika usein. Niin kuin nytkin. Emiko melkein huusi pikkusiskolleen, haukkui tätä ja tökki, mutta Ayumi pysyi hiljaa. Hanako ei letkauttanut eväänsäkään, vaan antoi kaksikon riidellä rauhassa.
Emiko ei tiennyt, kuinka monta kertaa hän oli jo nähnyt Ayumin ilmeen, kun tämä pidätteli kyyneleitään. Hanako laski päänsä pleikkarin ohjaimeen, jottei hänelle tulisi entistä huonompi omatunto nähdessään Ayumin surullisen ilmeen. Kaksosista Hanako oli se, joka oli se rauhallisempi ja kiltimpi, mutta hän seurasi Emikoa kaikkialle ja teki mitä tämä tahtoi. Olivathan he kaksoset, joilla täytyi olla samat mielipiteet, niin Emiko oli hänelle sanonut yhtenä iltana sängyssä.
Ayumi juoksi kiireesti yläkertaan kyyneleet silmäkulmassa. Hän ei katsonut isäänsä päin, kun tämä oli opettamassa Eikolle kävelyä. Ayumi ei vasikoinut, silloin sai vain pahemmat haukut niskaansa.
Eiji huomasi Ayumin olevan surullinen ja oli jo menossa tämän perään, kun Eiko nyki isänsä housuja. Pikkutyttö ei suostunut ikinä jakamaan huomiota, vaan halusi olla aina kaiken keskipisteenä. Eiji päätti jutella Ayumin kanssa myöhemmin, sitten kun hän olisi saanut Eikon nukkkumaan.
Kellari kerroksessa Akira oli juuri saanut pikkutyttönsä rauhoittumaan pitkään jatkuneesta itkusta, kun yläkerrasta kuului riitelyä. Emiko oli jälleen vauhdissa. Tyttö ei säästellyt sanojaan, kun häntä ärsytti joku asia jostakin. Akira kuitenkin keskitti huomionsa sylissään inisevään tyttöön, jonka hän ja Benio olivat nimenneet Nanaksi. Nimen keksiminen oli ollut helppoa molemmille.
Ayumi rauhoittui omassa huoneessaan kaikessa rauhassa ja otti hyllystään sitten kirjan. Lukeminen rauhoitti aina häntä ja se oli yksi tapa päästä pois siitä meluavasta perheestä, mihin Ayumi oli syntynyt. Ei tyttö kuitenkaan vanhempiaan vihannut, mutta siskojensa kanssa hän ei vain tullut toimeen. Akiralla puolestaan oli kädet täynnä töitä koulun ja Nanan hoitamisessa, sekä samalla pojan pitäisi viettää hieman aikaa Benion kanssa.
****
****
Kouluaamuisin saattoi kuulla Amorien pihasta kiivasluontoista väittelyä. Koulubussi oli toistaiseksi lopettanut hakemisen sieltä suunnasta, joten Akira sai kulkea kouluun omalla autolla, jolloin myös hänen sisarensa kulkivat mukana. Ja kaikki halusivat istua etupenkillä. Joka ikinen aamu siitä syntyi tappelua ja lopulta Hanako istui Ayumin kanssa takana rauhan merkkinä.
****
Lasten ollessa koulussa tapahtui jotain odottamatonta. Yuikon aika maan päällä oli loppunut ja kuolema tuli hakemaan hänet sinne, missä Yuikon isoveli Ryo ja heidän vanhempansa jo olivat.
”Yuiko, minne sinä olet menossa? Keitä nuo tyypit ovat?” Fumihiko kyseli hämmentyneenä vaimoltaan, joka hymyili leveästi pitkästä aikaa. Ehkä he näkisivät pian toisensa.
****
Ilta oli masentava kaikille, vaikka Nanami ja Benio yrittivätkin positiivisesti katsoa eteenpäin. He söivät yhdessä illallisen, kun muut olivat jo menneet nukkumaan. Nanamista oli tullut Beniolle kuin toinen, parempi äiti ja siksi hän ja Akira olivat nimenneet tyttärensä Nanaksi. Olihan se Nanamin lempinimi ja se oli kunnianosoitus nuorilta punapäätä kohtaan.
****
****
****
Vuodet kuluivat ja Hanako sekä Emiko olivat aloittaneet yläkoulun. Kaksoset viihtyivät edelleen keskenään ja olivatkin muuttaneet talon ylimpään kerrokseen. Siellä Emiko sai rauhassa katsoa kokkiohjelmia, sillä tyttö oli kiinnostunut kokin urasta. Vain Hanako tiesi sisarensa tulevaisuuden haaveet.
Hanako itse soitti mielellään pianoa kuin töiltään vain ehti. Hän oli saanut hommia koululta, sillä hanako toivoi joskus voivansa itse opettaa lapsia. Sitä haavetta hän ei tosin kertonut Emikolle, tämä vain nauraisi. He olivat erilaisia, vaikka esittivätkin olevansa kaikessa samanlaisia.
Emiko oli muutenkin hieman räväkämpi, kuin Hanako. Tyttö teki niin kuin tahtoi, ajatteli itseään ja ilkkui muita. Vanhempien edessä vedettiin yhä enkelin roolia, vaikka varmasti nämä tiesivät jo kaksosten todellisen minän.
****
****
Sen pari vuotta Fumihikon piti odottaa, kunnes hänkin pääsi vihdoin rakkaan Yuikonsa luokse. Jälleen kerran kaikki muut olivat muualla, vain Servotar oli todistamassa surullista hetkeä, kun blondi lähti hula tanssijoiden matkaan.
Hetkeäkään mies epäillyt, vaan suostui suosiolla menemään Kuoleman mukaan tuonpuoleiseen.
****
Nyt puutarhan hoito jäi Servottaren hommaksi ja robotti sai olla yötä päivää ruiskuttamassa ötököitä pois.
****
****
Nanami oli viimein päässyt eroon isosta mahastaan eroon ja perheelle oli jälleen siunaantunut kaksoset. Tyttö ja poika, Reiko ja Keita. Eiko sai oman huoneen Emikon ja Hanakon vanhasta huoneesta ja sai samalla uuden pedin. Nanami vain toivoi, ettei hänen pikku brunettensa tippuisi yöllä sängystä.
Eiko nukkuikin hyvin joka yö, kun huoneessa oli rauhallista, eikä pienten kaksosten itku kuulunut hänen korviinsa.
****
****
Emikoa ei voinut koulun käynti vähempää kiinnostaa, mutta uusi postipoika sai osakseen tytön huomiota. Hanakoa huvitti katsoa kaksoissiskonsa flirttailua Hirokumi nimiselle pojalle. Olivathan he samassa koulussa, mutta silloin emiko soi huomiotaan varsin harvalle henkilölle.
Ayumi puolestaan menestyi paremmin kuin hyvin koulussa nopeasti sen aloitettuaan ja toi iloisesti hymyillen isälleen kympin todistuksensa. Eiji oli ylpeä tyttärestään, joka jaksoi eniten keskittyä kouluun käyntiin lapsista.
****
****
****
Akira yritti saada Nanaa istumaan potalle, mutta parin vuoden ikäinen tyttö rimpuili kovasti vastaan.
”Aikamoinen jääräpää olet. Varmaan äitiis tullut…”, Akira mutisi katsoen tytärtään silmiin ja kuuli vierestään tuhahduksen. Suhde Benioon oli hieman kärsinyt lastenhoidon, työn sekä koulun ohella, mutta kyllä he vielä rakastivat toisiaan.
Yläkerrassa Eiji oli myös opettamassa pottailua lapsilleen. Bruneten homma oli tosin helpompaa monen lapsen kokemuksen jälkeen ja sai Keitan istumaan rauhassa paikallaan.
Toinen kaksosista Reiko pälyili ympärilleen odottaessaan vuoroaan potalle. Tyttö oli hieman ujompi kuin veljensä ja vaati myös enemmän huomiota, mutta muuten nuoremmat kaksoset olivat helppoja ja rauhallisia lapsia.
Keita oli hieman iloisempi tapaus kuin sisarensa, vaikka potalla istumisesta hän ei näyttänyt niinkään pitävän. Suu meni heti mutrulle, mutta silti hän istui rauhassa ja kiltisti paikoillaan Eijin katsoessa Reikon perään.
Nanami oli saanut Eikon vaihtamaan yöpukuun ja menemään hampaanpesulle pienen huutotappelun jälkeen. Tyttö halusi tehdä kaiken oman päänsä mukaan ja vastusti vanhempiensa ja opettajien käskyjä lähes koko ajan. Eiji ja Nanami odottivat kauhulla tytön murrosikää.
****
****
Nuoremmat kaksoset heräsivät aikaisin aamulla herättäen samalla vanhempansa. Muut Nanamin ja Eijin lapset eivät olleet samanlaisia aamuvirkkuja taaperoina, mutta olipahan vanhemmilla hienot herätyskellot. Aamulla oli myös hyvää aikaa opettaa kävelyä ja sanoja pikkuisille.
Eiji oli vanhempi kuin Nanami ja alkoi lähestyä vanhuuden portaita. Siksi Nanami saikin nuoremmalla selällään hoitaa kävelyn opettamisen ja Eiji sai istua lattialla opettamassa kaksosia puhumaan järkeviä asioita.
****
Ayumi viihtyi yhä yksikseen ja tuli isosiskonsa vihan uhalla talon ylimpään kerrokseen pelaamaan shakkia. Emiko kuitenkin antoi nuoremman olla siellä, kunhan oli hiljaa. Eikä Ayumi pitänyt ääntä yksin siirrellessä nappuloita pelilaudalla.
****
Akiraa ärsytti käydä koulua ja töissä samalla, sillä hänen vapaa-aikansa väheni huomattavasti ja töiden jälkeen nuorukainen oli melkein liian väsynyt edes tehdäkseen läksyjään saatika sitten leikkimään Nanan kanssa.
Beniokin kävi töissä, joten Nana sai olla päivät joko isovanhempiensa kanssa tai sitten Servottaren. Joskus harvoin kävi niin, että Emiko tai Hanako olisivat katsoneet tytön perään.
Tosin Hanako ei kovin usein voinutkaan katsoa veljentytärtään, sillä hänkin kävi töissä ja hänellä oli samat työajat Benion ja Akiran kanssa. Hanako sai lainata äitinsä vanhaa autoa päästäkseen töihin, sillä Akiran ja Benion työpaikat oli täysin eri suunnassa kuin hänen, joten oli järkevämpää kulkea toisella autolla. Vaikka se tiesikin polttoaineen kuluttamista.
****
Eijiä alkoi pelottaa vanheminen, hänen juhlapäivänsä koittaisi pian ja vuosia kertyisi vielä lisää. Hän saisi ryppyjä naamaansa ja Nanami näyttäisi vielä monta vuotta kauniilta ja nuorelta. Vaikka Eiji uskoi, että hänen vaimonsa näyttäisi vielä 80-vuotiaana kauniilta.
Pari hempeili joka hetki, kun tilanne vain sen salli. Molemmilla oli vielä unelmia, joita he tahtoivat toteuttaa ennen kuin oli vielä liian myöhäistä. Eijiä vain hieman pelotti vaimonsa toiveet, sillä lapsi rakkaana punapää toivoi vielä yhtä lasta.
Ei Eijillä mitään lapsia vastaan ollut, hän oli oikein ylpeä suurperheestään. Ainoa ongelma olisi vain se, että Nanami joutui tekemään enemmän töitä, kun Eiji väsyisi nopeammin kuin nuorempana. Ei hän nytkään jaksanut nuorempien kaksosten perässä kulkea niin nopeasti kuin mitä aikaisemmin.
****
Lapset eivät tienneet mitään vanhempiensa ajatuksista hankkia vielä yksi lapsi, vaan jokainen keskittyi opettelemaan eri asioita. Hanako harjoitteli puhumista peilin edessä, jotta hän voisi yliopistolla ja työelämässä kuulostaa mahdollisimman vakuuttavalta.
Emiko puolestaan istui mieluummin sohvalla katsomassa kokkiohjelmia ja yritti opetella hyviä ruokaohjeita ulkoa, mikä oli yllättävän vaikeaa. Emikoa ei kiinnostanut opiskelu, mutta jotainhan sitä oli tehtävä, jotta hän pääsisi tulevaisuudessa haaveammattiinsa.
Ayumi sai isoveljestään peliseuraa, kun Akiran piti harjoittaa vähän logiikan taitojaan työtä varten. Kaksikko puheli hieman, mutta Emiko ei jaksanut eikä uskaltanut alkaa ärhentelemään Akiran läsnä ollessa.
Ayumi nautti hetkestä isoveljensä kanssa.
****
****
****
****
Tossa oli muutama kohta, missä joutu pitempää miettiä, miten kirjoittaa mitäkin. Joten voi olla vähän hassuja, outoja, ei mitään järkeä sisältäviä tekstin pätkiä. Mutta toivottavasti tajusitte :) Kommentit ovat aina kivaa luettavaa. Pian olisi taas perijä-äänestys muuten, mahdollisesti jopa ens osassa :D
Kommentit