Kukat kukkivat talvella ja kaikilla on hauskaa... No, tämän osan kanssa on tainnut vähän kestää, mutta innostus ei ole ollut korkeimmillaan. En pitkästytä kuitenkaan alkuhöpinöilläni, pulisen vasta lopussa. Osaan siis->

****

****

****

Vaikka kevät lähenikin Tsukimurassa, oli maa vielä paksun lumikerroksen peitossa. Ilma oli vielä kylmä, eikä aurinkoakaan näkynyt kovin usein.

Kylmä talvinen ilma ei silti estänyt Eijiä leikkimästä pihalla. Pojan pipo oli lentänyt johonkin kinokseen, eikä Fumihiko ollut vielä huomannut kuopuksensa pään olevan paljaana. Mies katseli merelle päin, mistä välillä tuuli kylmästi. Sinä päivänä oli ihmeen tyyntä.

Eijin naurun kiljahdukset havahduttivat miehen viimeinkin ajatuksistaan. Fumihiko nosti poikansa syliin, yritti etsiä katseellaan tämän pipoa, mutta antoi olla. Oli pojan päiväunien aika ja vanhemmat saisivat hetken aikaa viettää aikaa kahdestaan.

Sisällä Yuji ja Riya kävivät jotain keskustelua, mutta Fumihiko ei jäänyt sitä kuuntelemaan. Hän riisui kuopuksensa ja kantoi ylös. Yuji katsoi sivusilmällä, kuinka poikien isä nousi rappuset ylös, jatkaen sitten haastavan matematiikan kaavan selittämistä Riyalle.

Poikien aihe kuitenkin pian vaihtui Yujin tulevaan yöreissuun, jonka poika tekee serkkunsa Yukin kanssa. Vanhemmat eivät saa tietää asiasta mitään, ja Yuji uskoi salaisuuden pikkuveljelleen, jonka tehtäväksi jää isoveljensä selustan turvaaminen. Korvausta vastaan tietenkin.

Yuiko ja Fumihiko makoilivat yhdessä sängyllä kuherrellen. Eiji oli nukahtanut helposti, kiitos ulkona olemisesta, vaikka lasten isän sormet olivatkin meinanneet jäätyä. Parin lempi leiskui, varsinkin Yuikon jäätyä kotiäidiksi. Rahaa tuli vähemmän, mutta Fumihiko oli kohonnut uransa huipulle ja tienasi tarpeeksi, jotta perhe sai ruuan pöytään ja puhtaita vaatteita. Yuikon kotiin jäämiselle oli ollut myös toinen syy, nimittäin Izumin poismeno. Herran mentyä Yurin luo tuonpuoleiseen, oli jonkun oltava kotona, eikä Yuiko halunnut kutsua lastenhoitajaa.

****

Eijistä huomasi jo varhaisessa vaiheessa, että pojan luonne oli melkein erilainen kuin kahden vanhemman isoveljensä. Siinä missä Yuji ja Riya odottelivat melko kiltisti kehdoissaan vanhempiensa tuloa, aloitti Eiji heti herättyään kunnon huutokonsertin päästäkseen pois kehdostaan.

Eiji oli vaativampi tapaus ja eikä pysynyt kovin helposti paikoillaan. Silti Yuiko oli jollain tapaa iloinen, ettei heidän kolmaskin poikansa ole vielä mikään lapsinero. Ylpeähän hän on Yujista ja Riyasta, mutta hän nauttii myös Eijin kanssa leikkimisestä, mikä ei kahden vanhemman kanssa onnistunut. Ne kaksi kun olivat mieluummin rakennelleet palikoita yksin kuin äidin kanssa.

****

Yöllä Yuji onnistui hiippailla pihalle, Riyan pitäessä vanhempien huomion muualla. Ilma oli vielä kylmä ja teini toivoi serkkunsa tulevan pian paikalle. Yukilla oli kyllä paha tapa myöhästyä, mutta Yuji elätteli silti toivetta toisen ajallaan saapumisesta.

Sormet olivat jo jäässä, kun Yuji näki silmäkulmastaan auton kääntyvän mutkasta. Pojan silmät oli tippua hänen päästään nähdessään serkkunsa ajavan limusiinia. Yuki viittoi toisen istumaan autoon selittäen rakkaan Fuukansa hommanneen auton heille.

****

Yuiko ei ollut vielä huomannut esikoisensa livahtamista ulos tapaamaan kavereitaan, sillä naisella oli täysi työ opettaa kuopustaan potalle. Eiji ei millään olisi jaksanut pysyä paikoillaan, vaan olisi halunnut mennä taapertelemaan äiti perässään ympäri yläkertaa.

Yuikon ei tarvinnut kun hetkeksi jäädä ihmettelemään seinässä olevaa roskaa, kun pikkuinen jo livahti hänen jalkojensa ohitse ulos huoneestaan. Riyakin oli mennyt alas syömään tai lukemaan kirjoja, sillä hän ei pystyisi keskittymään opiskeluun pikkuveljensä juoksennellessa ympäriinsä. Yuiko sai kiirehtiä nopeasti nuorimmaisensa perään, sillä portaiden edessä ei ollut mitään estettä, mikä estäisi pienen pojan putoamista portaista.

”Tulehan tänne Eiji, leikitään… Leikitään autoilla”, Yuiko kutsui saaden pojan tekemään täyskäännöksen ja kiiruhtamaan suoraan äitinsä syliin.

****

****

Fumihiko pisti astioita tiskikoneeseen. Hän oli herännyt myöhään yöllä ulko-oven käymiseen ja noussut nopeasti ylös vain todetakseen esikoisensa olleen yön ties missä. Puhuttelu ja arestia siitä seurasi Yujille, joka oli vihaisena paiskannut huoneensa oven kiinni herättäen samalla Eijin, jonka uudelleen nukuttamisessa oli Fumihikolla täysi työ.

Aamu oli alkanut myrskyisänä jokaiselle. Riya oli saanut herätä aikaisemmin isoveljensä vihaiseen huutoon ja nyt pojat pitivät toisilleen mykkäkoulua. Eijikin oli herättyään kärttyinen yöllisestä herätyksestä ja Yuikolla alkoi pinna uhkaavasti kiristyä. Fumihiko odotti oikein töihin pääsyä.

****

Yujin ja Riyan kuitenkin mentyä kouluun tumma pilvi tuntui hälvenevän talon päältä. Yuiko ja Fumihiko söivät yhdessä oman aamiaisensa Eijin istuessa oman puuronsa kanssa syöttötuolissa.

Riyan sekä Eijin syntymäpäivät olivat lähestymässä ja Fumihikoa huoletti se, pystyisikö hän olemaan paikalla poikiensa puhaltaessa kakusta kynttilät. Hänellä kun sattuisi olemaan töitä juuri silloin, keikka päivät oli jo suunniteltu.

Miestä huoletti enemmän se, suuttuisivatko pojat hänelle, jos hän ei olisi paikalla. Hän ei millään jaksaisi selvittelemään riitoja ja erimielisyyksiä, rankkaa oli jo muutenkin.

Yuiko kuitenkin hymyili lempeästi ja sanoi uskovansa, että Eiji nyt tuskin suuttuisi. Riyasta brunette ei tiennyt, mutta uskoi pojan ymmärtävän tilanteen, olihan tämä fiksu ikäisekseen. Voisihan Fumihiko soittaa ja luvata pojille korvaavansa sen päivän sitten näiden mieluisalla tavalla.

Vanhempien juttu tuokio kuitenkin keskeytyi, kun Eiji tiputti puurokulhonsa lattialle saadakseen viimeinkin vanhempiensa huomion. Poika oli omasta mielestään istunut jo tarpeeksi kauan tuolilla ja halusi päästä pois leikkimään. Fumihiko nousi paikaltaan ja antoi vaimonsa syödä rauhassa aamiaisensa loppuun. Blondi nosti kuopuksensa syliin ja kantoi tämän kylpyhuoneeseen, missä odotti pojan kylpyhetki.

Tuloksena oli Fumihikon märkä paita ja poika, joka teki eleillään selväksi, ettei enää koskaan halua kylpyyn.

Fumihiko kantoi Eijin ylös ja laski lattialle. Hänen pitäisi käydä vaihtamassa kuiva paita ylleen ja poika saisi sillä välin viihdyttää itseään vaikkapa puuhapöydän ääressä.

Vaihdettuaan paitansa päälleen Fumihiko huomasi Eijin heittäneen kaikki puuhapöydän palikat ympäri huonetta.

****

Fumihiko touhusi koko iltapäivän kuopuksensa kanssa, kunnes huomasi ikkunasta Yujin astuvan ulos koulubussista. Tarkistettuaan vielä kellosta ajan, nosti blondi Eijin syliinsä ja kantoi tämän kehtoon päiväunille. Aluksi poika ei olisi millään halunnut nukkua, kinusi koko ajan isänsä syliin, mutta Fumihiko onnistui kuitenkin pian nukuttamaan lapsen uneen.

Yuji ei kauan kotona viihtynyt. Hän teki nopeasti, mutta kuitenkin huolellisesti, läksynsä ja meni ulos odottamaan kimppakyytiään. Poika oli aloittanut koulunsa ohella töitä, kunnianhimoinen kun oli ja oma raha houkutteli aina.

****

****

Yuiko ei voinut uskoa, miten aika oli jälleen kulunut. Vastahan Eiji oli pikku taapero ja nyt kuopus kävi jo koulua. Riyakin oli aloittanut yläasteen ja menestyi koulussa paremmin kuin alemmilla luokilla. Ja kaikkein haikeinta oli hyvästellä Yuji, joka oli matkaamassa yliopistoon. Vaikkei Yuiko saanut koskaan kunnon yhteyttä esikoisensa välille, oli hänellä silti haikea olo ja halasikin tiukasti poikaansa. Yuji vastasi kohteliaasti halaukseen, hieman vaivaantuneena tosin.

Taksi oli jo tilattu ja saapuisi minä hetkenä hyvänsä. Yuji asteli varmoin askelin ulos odottamaan kyytiään. Mielessään hän oli hieman apeana, kun Fumihikolla oli jälleen töitä, eikä pystynyt olla paikalla poikansa lähtiessä kohti uusia tuulia.

****

****

Yuiko ja Fumihiko olivat päättäneet säästää rahaa ja Eiji sai majoittua Riyan vanhaan huoneeseen, joka oli ollut aiemmin Yujin käytössä, kunnes oli muuttanut viereiseen huoneeseen, missä nyt keskimmäinenkin poika oleili. Eiji oli ihan tyytyväinen omasta huoneestaan, mutta inhosi sänkyään. Saadakseen paremman tilalle poika päätti tuhota petinsä pomppimalla sen päällä. Piti vain varoa, ettei vanhemmat yllätä.

Eiji oli pirteä nuori poika, joka tykkäsi mieluummin touhuta kuin opiskella. Hän olikin saanut kuulla paljon vertailua koulussa opettajilta, kuinka Yuji ja Riya olivat menestyneet heti alussa toisin kuin Eiji itse. Vanhemmat veljetkin nälvivät joskus nuorimmalle, kun tämä jättää mieluummin opiskelun myöhemmäksi ja tekee jotain vähemmän rakentavaa. Mutta Eiji ei piittaa veljiensä tai opettajien sanoista, hän aikoo olla toiminnan mies, eikä mikään kirjoja lukeva tylsimys, niin kuin Riya ja Yuji ovat.

****

Riya oli ylpeä opettajien huomiosta, mitä hän sai koulussa aikaiseksi hyvillä numeroillaan. Hänellä ei juuri ystäviä ollut, mutta se ei teiniä haitannut. Hän viihtyi paremmin yksin kuin vähä-älyisten ikäistensä kanssa, joita ei kiinnostanut mitkään muut kuin merkkivaatteet ja tupakka.

****

****

Kesästä oli selvästi tulossa taas lämmin, sen Yuiko huomasi kun hän aamu kahdeksalta meni vastaan ottamaan ruokatilauksensa pienessä yöpuvussaan. Lähetti katsoikin hieman hämillään naisen vähäistä pukeutumista, mutta brunette ei antanut sen häiritä.

Eiji tuli koulusta kotiin seiskan todistus kourassa eikä poika ollut varma, oliko se hyvä vai huono numero. Olivathan heidän vanhempansa tottuneet kympin todistuksiin ja nyt tapahtuisikin romahdus. Eijiä hieman hermostutti näyttää todistus ja yrittikin keksiä päässään hyviä perusteluita, miksi numero oli mikä oli.

****

Riya puolestaan oli viimeinkin tavannut mieleistä seuraa yhden kerhon kautta. Selvästi muutaman vuoden vanhempi tumma kaunotar oli myös kiinnostunut pojasta, joka oli huomattavasti ikäisiään kehittyneempi. Riya vaan ei millään meinannut muistaa naisen nimeä.

Riya huokui myös valtavaa itsevarmuutta, eikä epäröinyt käyttää flirttiä parin tapaamiskerran jälkeen. Eikä se tummaa kaunotarta näyttänyt edes haittaavan, mikä taas rohkaisi poikaa vielä enemmän.

****

Aika kului ja Yuiko oli Fumihikon kanssa katsomassa televisiota, kun Riya ilmestyi olohuoneeseen. Poika meni vanhempiensa eteen saadakseen varmasti näiden huomion.

”Hei äiti, iskä, mä olisin nyt valmis lähtee sinne yliopistoon. Käykö se teille?”

Yuiko katsoi vähän epäröiden poikaansa.

”Nyt jo?”

”Niin, nyt jo. Oon paljon fiksumpi kuin Yuji ja kaikkea”, Riya sanoi itsevarmasti hymyillen. Yuiko katsoi miestään ja parin katseen vaihdon jälkeen Riya sai luvan lähteä viimeinkin yliopistoon.

****

****

Yuji huomasi pian yliopiston aloitettua, ettei se olekaan niin helppoa kuin lukio. Lopputyöt tuottivat pojalle eniten päänvaivaa, heti meluavien asuntolatovereidensa jälkeen. Yuji ei ollut kuitenkaan yksin täysin vieraassa ympäristössä.

Hänen serkkunsa Yukari ja hänen kihlattu Jonathan olivat myös aloittaneet yliopiston ja tulleet asumaan samaan asuntolaan Yujin kanssa. Siitä asiasta he olivat kyllä yhdessä sopineet, jotta kaikille olisi helpompi aloittaa opiskelu.

Samaan asuntolaan muuttamisen idean isä oli Yuki, joka oli myös aloittanut sisarensa ja serkkunsa kanssa yliopiston. Nuorukainen herätti paljon huomiota hieman erikoisesta tyylistään asuntolassa, mutta Yuki ei siitä välittänyt. Eikä hän opiskelustakaan välittänyt.

Viides henkilö, joka oli nelikon kanssa muuttanut samaan asuntolaan, oli Komaki Baba. Komaki oli ollut Yujin kanssa samassa koulussa, mutta eriluokilla. Varsinaisesti he olivat kuitenkin tutustuneet kaupassa, missä Komaki oli työskennellyt. Yuji oli tullut sinne Yukin seuraksi, kun serkkupojan oli pitänyt etsiä jotain juhlavaatteita sisaren lapsen ristiäisiin.

Niin he olivat sitten alkaneet jutella myös koulussa ja ystävystyneet.

****

Komaki oli myös saanut pieniä perhosia lentelemään Yujin mahassa, kun he olivat samassa tilassa keskenään. Tai istuivat vierekkäin sohvalla.

”Kimppa opiskelu on kivaa”.

”Yuki hiljaa!”

Joskus Yujista tuntui, ettei heidän kannattaisi lukea yhdessä tenttiin, vaikka toisaalta se oli myös hyvin antoisaa. Yukin päähän ei mikään tieto meinannut jäädä ja nuorukaisen piti myös huomauttaa jokaisesta asiasta erikseen, mikä puolestaan sai hänen sisarensa pinnan kiristymään.

**** 

Kahden keskeistä aikaa oli vaikea saada eikä missään ollut ikinä rauhallista, sen Yuji oli pian saanut huomata, kun hän oli yrittänyt jutella Komakin kanssa. Nuorukainen oli myös yrittänyt heittää pientä flirttiä, mutta oli ajautunut liian imelän puolella ja Komaki oli päättänyt poistua paikalta.

****

Murheistaan Yuji puhui Yukille, niin kuin silläkin kertaa. Hän ei voinut käsittää, miksi Komaki oli äkkiä vain poistunut paikalta. Yuki istui hiljaa vieressä hyppien kanavalta toiselle, kun pysähtyi urheilukanavan tulessa kohdalle.

Yuji halusi tietää, miten Komakin kanssa piti edetä, eikä kukaan muu kuin Yuki osaisi neuvoa, olihan serkkupoika saanut itseään vanhemman naisen eikä ollut edes älyllisesti lahjakas. Yuki kuitenkin näytti enemmän keskittyvän jalkapallo otteluun kuin serkkunsa murheiden selvittämiseen.

Mainoskatkon tullessa Yuki kääntyi serkkunsa puoleen käskien tätä olemaan kärsivällinen, pysyen flirttailun kanssa kohtuudessa ja olematta liian takertuvainen.

Yuji ei kuitenkaan meinannut oikein tajuta, mitä toinen yritti selittää hänelle.

”Yuji, olet viisas, mutta hurmaustaidot sulla on nollilla. Juttele mukavia, heitä välillä hieman, ihan vähän vain, flirttiä kehiin ja sit vitsaile”, Yuki neuvoi kärsivällisesti ja sai serkultaan pahan mulkaisun, kun toinen oli huomauttanut hänen olevan huono hurmuri.

Yuji, jolla ei kuitenkaan ollut mitään kokemusta naisten kanssa, vaati saada tietää hyviä keskustelun aiheita ja vitsejä, joita Yuki joutui miettimään päänsä puhki. Fuukaa hurmatessa kaikki oli tullut itsestään, mutta nyt hän ei meinannut millään keksiä.

”Aiheet tulee itsestään, mene vain juttelemaan luottavaisin mielin”.

Juuri silloin Komaki nousi rappusia ylös selvästi aikeinaan mennä huoneeseensa. Yuji nousi ylös sohvalta ja hyppeli naisen perään. Komaki kääntyi nuorukaisen puoleen, eikä Yuji sillä hetkellä meinannut millään saada suutaan auki.

Hiljaisuuden pitkittyessä Komakin hermot alkoivat kiristyä ja tivasi toiselta asiaa. Yuji alkoi rauhoitella hiiltynyttä naista ja keksi samalla hyvän keskustelun aiheen.

Lehtoreista ja muista opiskelijoista oli aina hyvä juoruta ja siitähän naiset pitivät. Pian Yuji huomasikin kuuntelevansa juttu toverinsa paasausta tyylittömistä vanhoista variksista, jotka eivät osanneet asiaansa ja sanoivat opiskelijoita tyhmiksi.

Kello alkoi olla jo kuitenkin sen verran paljon, että Komaki alkoi haluta mennä nukkumaan. Yuji tarttui vaistomaisesti naisen käsistä kiinni ja kysyi toista seurakseen seuraavana päivänä kahvilaan. Nuorukainen riemastui saadessaan myöntävän vastauksen, päästäen viimeinkin Komakin nukkumaan. Yukikin oli kadonnut jo omaan huoneeseensa, joten Yuji joutui odottamaan huomiseen, kunnes pääsisi hehkuttamaan tilannetta serkulleen.

****

****

****

Joskus on kauheita vaikeuksia saada kirjoitettua ja joskus se taas sujuu hyvin. Nyt ei oikein sujunut... Sitten, olen todennut tässä, että Eiji taitaa olla noista kolmesta lapsesta suosikkini. Ihan vaan poikkeavan ulkonäkönsä takia. Riya ja Yuji ovat täysin kopiota toistensa kanssa, myös tässä:

Kyllä, Riyakin saavutti platinamielialan jo lapsena. Perijä-äänestys on kyllä tulossa, ei siitä huolta. Se on oikeastaan jo ensi osassa.