Yay, vuodatus toimii jälleen. Vaikka tässä on ollut muutaman viikon tauko, niin osa on siitä huolimatta lyhyt ja seuraavaa osaa en ole vielä paria kuvaa enempää saanut pelattua. Tässä osassa edetään ja hypellään paljon! Selitänpä lopussa sitten lisää...
***
***
***
Emiri kaatoi pieneen kulhoon aineksia, mitä hänen äitinsä oli ostanut leikkiuunia varten. Tyttö oli innostunut jonkin verran ruuanlaitosta ja vanha leikkiuuni pääsi pitkästä aikaa kunnolla käyttöön. Hatomi sai olla parin päivän välein olla ostamassa tytölleen lisää aineksia. Ei sillä, totta kai hän halusi tukea lapsensa harrastusta ja olihan Emirin leipomukset parantuneet huomattavasti verrattuna ensimmäisiin leipomuksiin, jotka olivat olleet aivan mustia.
Toinen harrastus, mistä tyttö oli innostunut, oli tanssi ja musiikki. Teruya tanssittikin mielellään tytärtään ja opetti tälle joitakin tanssi askelia. Enemmän Emiri kuitenkin musiikin kuuntelusta ja pianon soittamisesta, kuin tanssimisesta, mutta kyllä hän isän kanssa silloin tällöin keittiössä tanssi.
***
Hatomin ja Teruyan vapaa-aika oli jälleen pienentynyt, kun Daisuke oli kasvanut taapero mittoihin. Vaikka molemmat vanhemmat olivat uriensa huipulla, mutta oli heillä silti kotonaan paljon tehtävää. Kyllä Hatomi huolehti silti, että kaikki lapset saivat tarpeeksi huomiota. Viimeistään silloin, kun jonkun suusta alkoi kuulua jatkuvaa marinaa.
Oppi Daisuke kyllä viihdyttämään itseään silloin, kun muilla oli muita kiireitä. Pojan lempilelu oli Hatomin ensimmäinen itse tehty nalle. Poika tykkäsi kyllä enemmän pureskella nalle-ressun korvia tai sitten Daisuke hakkasi nallea lattiaa vasten. Poika oli tullut siinä siskoonsa, molemmat olivat aivan mahdottoman kärsimättömiä ja marisijoita.
Suostui Emirikin joskus leikittää pikkuveljeään, vaikka enimmäkseen tytön mielestä poika oli rasittava, joka tuhosi leluja. Azustakaan ei ollut mitään iloa, sillä teinityttö viihtyi enimmäkseen omassa huoneessaan joko kirjoja lukien tai sitten koneen ääressä istuen.
Hatomi yritti myös monesti opettaa poikaansa istumaan potalla tai sitten kävelemään, mutta Daisuke hangoitteli liiankin usein vastaan.
***
***
Teruya ja Hatomi olivat hieman muuttaneet edesmenneen Eikon hierontatilan pieneksi kaupaksi, jossa he myivät itse tehtyä leluja ja vaatteita. Robotit ahersivat kaupan eteen yötä päivää ja Hatomikin oli kehittynyt huomattavasti ompelukoneen ääressä.
Aluksi heillä oli vain muutama asiakas, mutta olihan heidän yrityksensä ihan uusi. Tosin Teruya ja Hatomi joutuivat miettimään uudelleen hinnoittamista, sillä vähänkin kalliimmat tavarat tai vaatteet eivät oikein tahtoneet mennä kaupaksi.
***
Servottaren vastuulla oli yhä puutarhasta huolehtiminen, sillä Mr. Servolla ei ollut yhtä hyviä taitoja kuin robotti vaimollaan ja toisekseen, kummitukset olivat ottaneet uudemman robotin kohteekseen. Jos Mr. Servo olisi ihminen, hän olisi jo kuollut sydänkohtaukseen, minkä kummitukset ovat aiheuttaneet.
Eikä tilannetta parantanut yhtään se, että myös Eiko oli siirtynyt ajasta tuon puoleiseen ja kummituksia oli yksi lisää. Mr. Servo kammoksui yötä ja etsi aina paikan, missä haamut eivät häntä niin kovasti piinaisivat.
Muita perheen jäseniä eivät kummitukset häirinneet. Azusakin valvoi myöhään yöhön ja kyllä hänkin ikkunasta näki kummitusten liikuskelevan pihalla, mutta yksikään ei tullut häntä säikyttelemään. Tyttö saikin rauhassa tuhlata rahansa uusiin vaatteisiin, jotka hän tilasi postimyynnistä.
Azusalla oli ehkä kaikkein rauhallisimmat yöt. Yläkerrassa Emiri sai vanhempiensa kanssa herätä usein yössä siihen, kun Daisuke halusi pois kehdosta. Jos kukaan ei tullut parin ensimmäisen minuutin aikana nostamaan poikaa lattialle, alkoi aivan jumalaton huuto, joka ei kuitenkaan kantautunut aivan kellarissa nukkuvan Azusan korviin.
Vaikka ei teinitytön tarvinnut sitä muutenkaan kuunnella enää kauaan, sillä yliopisto kutsui häntä.
***
***
Azusa oli saanut kerätty kuusi stipendiä ja muutti pieneen taloon kahden ystävänsä kanssa kampuksella.
Rumiko oli toinen Azusan ystävistä. Azusa ja Rumiko tutustuivat toisiinsa paremmin vasta yliopistolla, kun he asuivat vielä ensimmäisen vuoden ajan asuntolassa.
Toinen oli Asuko, jonka kanssa Azusa oli jo nuorempana teininä viestitellyt ja tytöt olivatkin tavanneet Azusan olleen perheensä kanssa lomailemassa. Tytöt tulivat hyvin toimeen, vaikka omaa rauhaa olikin vaikea saada. Kukaan heistä ei ollut kuitenkaan juhlija-ainesta, joten heidän opiskeluelämänsä oli rauhaisaa.
***
***
Azusa ja Asuko tulivat erityisen hyvin juttuun, varsinkin kun he tutustuivat toisiinsa koko ajan yhä paremmin ja paremmin.
Tyttöjen välit olivat itse asiassa tavallista lämpimät, kuin mitä tavallisilla ystävillä yleensä on. Rumiko saikin ensimmäisenä henkilönä tietää tyttöjen seurustelevan keskenään. Punapää oli joutunut hetken aikaa harkitsemaan pois muuttoa, mutta päätti ainakin toistaiseksi jäädä kahden rakastavaisen kanssa saman katon alle opiskelemaan.
Azusa ei ollut kertonut edes perheelleen suuntautumisestaan, kun tyttö päätti kosia Asukoa. Aina oli jotenkin helpompi jättää asia kertomatta ja keskittyä muihin asioihin. Seinien sisällä, piilossa muiden katseilta tytöt uskalsivat osoittaa kiintymystä toisilleen.
***
***
Azusan lähdön jälkeen perheen arki ei ollut muuttunut juuri ollenkaan. Emiri kasvoi teiniksi ja aloitti yläkoulun, tutustuen samalla hieman epämääräisiin ihmisiin. Hatomi ja Teruya yrittivät pari kertaa saada tytön kertomaan hieman henkilöstä, jolle tämä soitteli aina öisin.
Emiri oli kuitenkin pahassa murrosiässä, eikä kertonut mitään vanhemmilleen. Joistakin asioista piti tehdä kauhean vaikeita ja suuria, eikä juuri mikään ollut helppoa Emirin kanssa. Hatomia alkoi jo valmiiksi hirvittää Daisuken murrosikä, sillä poika oli tullut hyvin paljon sisareensa.
Pojasta puheen ollen, myös Daisuke oli kasvanut ja aloittanut koulun käynnin. Poika muistutti enemmän äitiään kasvonpiirteiltään.
Jostain syystä haamut olivat alkaneet levottomiksi ja Godo näytti ottavan pojanpoikansa, jota hän ei koskaan tavannut, silmätikukseen. Daisuke pelkäsi yötä, varsinkin jos hän joutui olemaan yksin huoneessa.
***
***
Vaikka Emiri kapinoikin nykyään vanhempiaan vastaan, suostui tyttö joskus auttamaan hyllyjen täytössä vanhempiensa pienessä kaupassa. Saattaisihan olla niin, että Emiri innostuisi itsekin joskus perustamaan oman yrityksensä.
***
***
Emiri oli myös kiinnostunut yliopistoon menemisestä ja olikin saanut pari stipendiä sinne. Tyttö oli pakannut mukaansa kaiken tarpeellisen jo katsonut netistä, mitä kampus pystyy tarjoamaan hänelle. Innoissaan teinityttö kertoi veljelleen, mitä kaikkea hauskaa yliopistolla pystyy tekemään ja sai puheillaan myös Daisuken innostumaan asiasta.
***
Kun taksi tuli hakemaan Emiriä yliopistolle, oli koko perhe hyvästelemässä tyttöä. Daisuke katsoi pihalla, kuinka taksin takavalot loittonivat koko ajan, kunnes katosivat lopulta mutkan taakse. Vanhemmat ja robotit menivät takaisin sisälle lämpimään, mutta poika päätti mennä hetkeksi takapihalle leikkimään.
Daisukea huvitti ajatus siitä, kuinka Emiri tulisi pärjäämään yliopistossa. Teruya oli kuitenkin kertonut lapsille, mitä kaikkea siellä vaadittaisiin ja kuinka vähän aikaa olisi hauskanpidolle. Emiri ei ollut mitenkään ahkera koulussa, vaikka todistuksissa olikin ihan kohtalaisen hyviä numeroita. Tyttöä kiinnosti paljon enemmän hauskanpito ja todennäköisesti hän yliopistollakin pitäisi enemmän hauskaa kuin opiskelisi.
Ja Daisuke oli tismalleen samanlainen kuin siskonsakin.
***
***
Teruyan ja Hatomin pieni kauppa alkoi menestyä yhä paremmin ja paremmin. He olivat saaneet lehtiin hyviä arvosteluja eikä yksikään asiakas ollut vielä valittanut palvelun puutteesta. Teruyan myyntipuheetkin paranivat koko ajan, eikä mies päästänyt edes omaa veljeään kovin helpolla. Tamaki olikin helposti ylipuhuttavissa ja mies osti kotiinsa kalliin lastenlelun.
***
***
Daisuke tuijotteli kakkuaan ja sen päällä palavia kynttilöitä. Tänään hän täyttäisi vuosia, aloittaisi yläkoulun, pitäisi hauskaa ja hankkisi paljon ystäviä. Hän myös aiheuttaisi vanhemmilleen lisää harmaita hiuksia, kauhistelevathan he jo muutenkin Emirin ja Daisuken samankaltaisuutta.
Daisuke lähtisi myös joskus yliopistoon ja Teruya ja Hatomi surkuttelevat viimeisenkin lapsen vanhenemista. He pitävät kyllä yhä kuopustaan perheen vauvana, irti päästäminen tuntuu olevan heille liian vaikeaa.
Kun Daisuke viimein puhaltaa kynttilät sammuksiin, puhaltaa äiti juhlatorveen ja näyttää surulliselta. Kyyneleet eivät ole kaukana, kun punapää katselee kuopuksen kasvamista. Häntä ei kohta enää tarvittaisi, ellei jompikumpi lapsista saisi omia lapsia.
Hatomi haluaisi pysäyttää ajan.
***
***
***
Niin, hyyyyvin lyhyt osa... sori siitä. Syy on kuitenkin hyvin yksinkertainen, nimittäin perheellä pelatessa, tuolla tontilla, peli tilttaili ihan liian usein. Hirveän pitkälle ei ehtinyt pelata koskaan, ku jo taas tilttaa... :( Samaisesta syystä sitten lähetin Daisuken heti kasvettuaan yliopistoon, jotta nuorisolla voi pelata siellä rauhassa. Muun perheen muutatin toiselle tontille, saa nähdä, kuinka kauan se sitten toimii... Joten uuden talon rakentamisessa ja sisustamisessa on ollut oma hommansa, eikä innostustakaan ole koko ajan.
Seuraava osa tulee kun tulee ja se keskittyy enemmän yliopistossa oleviin lapsiin.
Kommentit